Alussa ollaan 1. maailmansodan taistelukentällä, jossa Ludwig Wittgenstein kirjoittaa tractatustaan luotisuihkun keskellä. Sitten leikataan vuoteen 1993, kun John Hurtin esittämä – maailman suurimmat silmäpussit omistava – Oxford-professori lainaa mahtipontisesti tractatuksen kuuluisaa lausetta “mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta”.
Espanjalaisen ohjaajan täytyy olla entinen yliopisto-opiskelija, sillä Markon pudotti penkiltä, kun professori 10 minuuttia myöhemmin käytti samaa lausetta samalla äänenpainolla ilmeisesti n:ttä kertaa uransa aikana. Tällä kertaa vain teiniopiskelijoista koostuva sali oli täysin hiljaa eikä edes (epäsopivasti) hurrannut. Myös Oxfordin tasoisessa laitoksessa on siis ikäloppuja professoreita, jotka pitävät samat ultratylsät luennot vuodesta toiseen.
Tähän älyllinen hauskuus sitten loppuukin, vaikka – tai koska – elokuva perustuu argentiinalaisen matemaatikon kirjaan. Kyseessä ei ole komedia vaan murhamysteeri, johon on sekoitettu matemaattisia kuvioita, joista en osaa sanoa mitään. Ja kun pääosassa on nahkatakkinen Elijah Wood, niin pitäähän matematiikanopiskelijankin päästä nussimaankin! Touche!
Elokuvan älyllinen neronleimaus tulee reilussa puolessa välissä: “anything is better than nothing”. Siinä sinulle, Wittgenstein (senkin homo)! Elijah Wood – Ludwig Wittgenstein: 2-0! Touche!
Elokuvassa näytetään, miten Squashiakin voi pelata matemaattisesti. Ja saada samalla naista: 3-0! Pitäisiköhän alkaa matemaatikoksi?
Knoppitietoa, joka ei edes liity tähän elokuvaan: Wittgenstein oli Hitlerin ikäkaveri Linzin Realschulessa. On epäselvää, olivatko he luokkakavereita, mutta molemmat vihasivat koulunkäyntiä.
Comments